Mutta pitemmittä puheitta, tässä ekat kolme jotka valmistui kesälomallani loka-marraskuun vaihteessa:

www.nuttu.info/

Tästä on jo kulunut jonkin aikaa kun eräs silloinen työkaverini kysyi voisinko tehdä hänen tyttärelleen synttärikakun. Toive oli että leppäkerttu pitäisi saada jonka toteutukseen sain vapaat kädet. "Pohja" muodostui charlotte russesta pätkis täytteellä. Taisipa siinä kääretortussa olla myös hieman kaakaota. Kuorrutus marsipaanista. Pariinkin otteeseen mieleeni hiipi epäilys onnistumisesta. Keittiöni toimii periaatteella että tehdään vaan. Välillä onnistuen ja välillä taas ei. No muutama kuvanen sitten siitä kerttusesta...

P.S. Makukin oli vissiin ollut ihan hyvä :)

Ekana "tylsästi" 7-veljestä. Nopeasti oli saatava valmista. Värit on ihanat. Näitä sukkia on oikeasti pidetty jo nukkaantumiseen asti. Tosin se ei paljoa kyseiseltä langalta vaadi. Mun lanka makuni on ehkä hieman kehittynyt tässä vuosien varrella. Ihan hyvät perussukat kuitenkin :)

Sitten mulle kävi kaupassa joku ajatteluvirhe kun löysin 7-veljestä nostalgiaa suht edukkaasti mielestäni. Ajatuksenahan oli tehdä itselle sekä punaiset että violetit sukat. Sitenhän kuitenkin kävi niin että ensimmäsitä sukkaa tehdessäni tajusin että eihän se yksi kerä riitä kahteen sukkaan ainakaan junasukkien muodossa. No koska olen luova ihminen niin mieleni kestää kyllä sukkaparin jotka ei nyt niin justiinsa ole samaa väriä. Eikös se oo tosi muodikastakin?? :D Noiden junasukkien suhteen oon ollut tosi epäileväinen. Suoraan sanottuna kun ensimmäiset lajiaan näin joskus vuosia sitten niin ne oli mun mielestä todella rumat! Jostain sitten kuitenkin tuli mieleen kokeilla tehdä moiset ja näähän onkin tosi kivat! Tollaset vumpulat. Sanoisinko että mamuttimaiset. Ja mammutithan on tosi suloisia. Ainakin semmoiset pienet mammutit :)

Sitten se tapahtui. Silmun ja somun ohi ajaessani näin ikkunassa Regian Fluormaniasta tehdyt sukat. Vau mitä väri-ilottelua! Mä niin rakastan sitä lankaa. Sitä tarvitsisi saada jokaista lajia. Vinkkiä vaan joulupukille...heh! Vaikka ei se partaveikko oo mulle tainnut ymmrätää tuoda kuin pari kerää lankaa yhtenä vuonna ja ne langat taitaa vieläkin miettiä tarkoitustaan. Fluormaniat päätyi ihan perussukiksi koska mun mielestä ne ei vaan tarvii mitään ihmeellistä vipstaakia lisäkseen. Värit hoitaa homman personoinnissa. Tuo oli sitä vahvempaa laatua kun en sillon heti tajunnut että ohuempaakin ois ollut tarjolla.

Sitten oli vuorossa ne avokin tyttären sukat joihin hän valitsi marketti reissulla seitsemän veljeksen itse. Hieman näin jälkeenpäin harmittaa etten kohdistellut tuota väriä paremmin mutta menköön nyt näin.

Loppuun vielä palanen tekotaiteellisuutta. Mutta onhan se nättiä :)

Tästä villasukista tulikin mieleeni keskustelu kihlattuni tyttären kanssa aiheesta. Kyselin häneltä että käyttääkö hän kotona villasukkia? Ajattelin siis tehdä hänellekkin villasukat kun se talvi ehkä tulee tänäkin vuonna vaikka toivottomalta näyttääkin. Koskaan en ole lapsella nimittäin nähnyt villasukkia jalassa mikä on mulle ihan outo käsite että joku ei niitä tykkäisi käyttää...No lapsi vastasi että kyllä hän käyttää villasukkia. Jatkoin sitten kysymällä että kuka hänelle niitä tekee. Hän vastasi että no me ostetaan niitä kaupasta. MITÄÄÄÄH??!!! Ei kaupasta saa villasukkia siis sellaisia oikeita. Surullista miten vanhat kansanperinteet hukkuu siihen uskoon että kaiken mitä tarvitsee voi vaan mennä ja ostaa kaupasta...Julistan puikkosodan jälleen alkaneeksi!!! :)

Syksy on ihanaa aikaa.Monille kevät on uudistumisen aikaa.Minulle se on syksy.Ihana viileys ja pimeys.Luonto tuoksuu puhtaalle.Lankoja on kiva hypistellä peittoon kääriytyneenä.Ennen nukkahtamista on kiva lukea kirjaa tai täyttää ristikoita.Pimeydessä voi keskittyä omiin ajatuksiinsa ja haistella yön viileää ilmaa.Baarikärpäsetkin on siirtyneet terasseilta sisätiloihin.Hikisen tuskaiset yölliset kiemurtelut on ohitse ja tilalle on tulleet lämpöiset villasukat.

Tekeillä on jotain toooooosi söpöä ja vauvantuoksuista ;) Esittelen kuitenkin vasta sitten kun on ihan valmista.Yritän tehdä parannuksen ja alkaa päivitellä tätä taas.Mahtaneeko täällä edes enää ketään käydä???Mulla on uusi rakkaus.3D kuvat on vieneet mun sydämen.Niiden väkertely on aika hidasta mutta mieli lepää.Kuvatkin on aika herkkuja.Ristikoitakin on ilmestynyt tähän huusholliin muutama jos toinenkin.Ei ne kyllä käsitöihin liity mitenkään mutta mukavaa aivojumppaa sekin.

Kyllä minä täältä vielä ponnistan takaisin blogistaniaan :) See ya!!!

-Niina-

Olin käymässä kotona viikon verran ja sitten mamma tuli vielä meille muutamaksi yöksi. En pahemmin edes tuhlaillut reisussa. Mua jäi vaan harmittaan ku Nivalan sokkarilla ois ollu 7-veikat ja nallet tarjouksessa 3kerää kympillä. Mä sit yritin käydä bongaileen et oisko tuolla Tampereen Kalevan Prismassa ollu tarjousta kun kerran samaa ketjua ovat,mutta ei. Mun tarvi sitten ottaa neljä kerää sitä nallea ihan normihinnalla kun mulla on sellanen tunika mielessä. Haluan sen ruskee-oranssina ja musta-pinkkinä.

Reisussa sain tikuteltua Austerman stepistä sukat Teemulle. En oo vielä saanu aikaseksi kuvata mutta jonain päivänä sitten.

Kun palasin tänne manseen niin elämä alkokin vastustaa sitten ihan urakalla. Naurattais jos naurattais mutta ei naurata. Olen kyllä päässyt asian yli mutta kauhistuttaa se rahan meno mikä teki aikamoisen loven opiskelijan talouteen. Nimittäin kun oltiin kiertelemässä kauppoja äidin ja T:n kanssa niin auton ovi päätti että ei mene enää kiinni. Lukko sökö. Ressiä pukkasi kun auto piti jättää korjaamolle yön yli tietoisena siitä että laskua tulee 275e Seuraavana päivänä sen kuitenkin onneksi sai noutaa kunhan makso saman tien. Sitten kun päästiin kotiin niin huomasin että pyykkikone on tainnut sanoa sopimuksen irti. Nice. Siitä ilmeisesti oli mennyt moottori koska letkut ja kaikki tarkistettiin. Pitkän ihmettelyn ja kokeilun jälkeen kuitenkin luovutettiin ja haettiin alakerrasta sitten Teemun pesukone tilalle ja romu roijattiin varastoon. Onneksi oli se toinen kone tai saisin harrastaa nyrkkipyykkiä aikasen pitkään.

Tämä sattumusten sarja jatkui kuitenkin vielä Teemun osalta. Sen puhelin koki kohtaamisen kissan virtsan kanssa. Great! Niin ja eipä unohdeta myöskään sitä että sen läppärin virtapiuha oli sanonut sopimuksensa jo aiemmin irti. Mulla on sellanen vanha rousku jota se sitten käytti sen aikaa kun kone kierteli huollossa. Tosin sekin lopetti yhteistyön. Onneksi noihin edellä mainittuihin ei tarvinut rahojaan laittaa kun läppärin tuunailut meni takuun piikkiin pienellä kiristyksellä ja puhelin päätti kuitenkin pienestä mielipahasta huolimatta jatkaa toimintaansa.

Ehkä seuraavaksi alkaa sitten taas se mukavien sattumien sarja