Ei ole kovin hyvin onnistunut tämä lapsettomuuden (ja kaikkea mitä siihen voi kuvitella liittyvän) ajattelemattomuus. Eilen illalla aloin lukea kirjaa Linda P.Salzer; Lapsettomuus kriisinä. Ainakin noin alun perusteella voin suositella kaikille joita asia kiinnostaa. Erityisesti hyötyä saa irti varmaan ne joilla itsellään on sama tilanne. Samaistuminen käy aika vaivatta tuota lukiessa.

Mua on myös vaivannut ajatus siitä että raskaustesti on näyttänyt minulle väärän tuloksen. HULLUA! Olin jotenkin niin toivoa täynnä silloin kun nämä hoidot aloitettiin ja varma siitä että meille tulee kohta vauva. Toivo kyllä katosi siinä clomifen kuurin aikana, mutta heräsi taas uudestaan kun ivf rumbaan lähdettiin. Halusin niin kuulua siihen yhteen kolmesta joille tuo tuottaa toivotun tuloksen. Niin eihän tämä nyt voi mennä näin. Tässä on pakko olla jokin erehdys! No tottakai tiedän ettei ole. Tunteet ja järki ei vaan ole aina yhtä mieltä siitä mitä tapahtuu ja miten pitäisi ajatella.

Tässä asiassa jos missä tuntuu elämän epäreiluus. Vuoronumeroita ei jaeta. Ei ole sääntöjä. Miksi joku saa lapsen vaikka ei halua? Miksi joku tulee vahingossa raskaaksi? Miksi joku joka tekee abortin tulee raskaaksi? Miksi narkkarit ja alkoholistit tulee raskaaksi? Miksi ne jotka antaisivat mitä vaan saadakseen lapsen eivät sitä saa?

Mistä jää paitsi kun ei ole lapsia?

• Ei saa koskaan kokea sitä pakahduttavaa riemua kun kuukautiset jää tulematta ja testissä näkyykin kaksi viivaa
• Ei pääse kokemaan raskauden tuomaa iloa ja tunnetta kun pienet jalat potkii vatsassa
• Ei pääse ottamaan omaa ihanaa lastaan ensikertaa syliin ja vuodattamaan onnenkyyneliä
• Imetys jää kokematta
• Ei näe oman lapsen kasvavan, oppivan uusia taitoja
• Puuhamaat, huvipuistot, leikkikentät
• "Lapsellisille" järjestetään kaikkia ihania tempauksia ja tapahtumia joihin lapseton ei voi mennä
• Iltasadut jää lukematta
• Synttärit,joulut ja muut juhlat eivät tunnu yhtä kihelmöivän jännittäviltä
• Elämän pienet suuret asiat voi jäädä huomaamatta
• Ei ole tarinoita kerrottavana muille lapsen puuhailuista
• Isovanhemmuus jää sekin kokematta
• Läheisyys jota voi vain kokea omaa lastaan kohtaan on täysi mysteeri
• Ehdoton rakkaus jolla lapsi rakastaa vanhempiaan
• Visaiset kysymykset ja elämän ihmettely
• Varmaan miljoonia asioita joita en nyt osaa listata

Jos nuokin asiat jää kokematta niin en ymmärrä valitusta oman ajan menetyksestä. Suorastaan karvat nousee pystyyn jonkun valitellessa vanhemmuuden kurjuuksia. Toki tiedän että asiassa on hankalatkin puolensa mutta eikö kuitenkin valoisat hetket korvaa ne synkät ja toivottomatkin hetket. Lisäksi on inhottavaa miten joidenkin äidiksi tulo muuttaa ihmistä niin että se yhtäkkiä tietääkin kaikesta kaiken. Joskus olen sellaisenkin typeryyden kuullut että voi kun olette onnellisia kun saatte olla vielä kahden ja plaaplaa...Kai nuokin sanat on joskus joku tarkoittanut lohduttamaan mutta metsään meni. Parempi on se että on hiljaa jos ei tiedä mitä sanoa. En halua kyllä kuulla ohjeitakaan siitä miten pitäisi suhtautua tai toimia. Ei se poista tätä tuskaa ja menetyksen tunnetta. Lapsettomuus tekee surulliseksi ja kyllä, menetyksen tunnetta voi kokea myös sellaista kohtaan jota ei periaatteessa ole koskaan ollutkaan.

En ole mikään kovin uskonnollinen ihminen. Olen kuitenkin ajatellut että jos jumala tai joku muu vastaava ylempi voima on olemassa niin miksi se toimii näin?? Ei pelkästään tässä asiassa vaan ihan yleisestikkin. Itse en tosin pohdi nyt yleisesti vaikka maailma täynnä vääryyttä onkin...

Alkuunsa kun minulla todettiin pco niin en edes ollut vielä sisäistänyt ajatusta ja tosiasiaa että juuri MINÄ olen lapseton. Ehkä sen on alkanut tajuta vasta nyt rankempien hoitojen epäonnistumisen myötä. Nuori ikä pitäisi jotenkin olla puolellani mutta en tiedä uskonko enää siihenkään.